Huomaa, että kiinteistössä vuokralaisena olevan organisaation sähkönkulutuksessa ei ole yleensä mukana kiinteistösähkön osuutta. Tällaisessa tapauksessa sähkönkulutuksen CO2-päästöjen laskenta ei luonnollisestikaan sisällä kiinteistösähkön CO2-päästövaikustusta. Sähkösuunnittelijoilta ja -katselmoijilta sekä toteutetuista energiakatselmuksista saatujen kokemusperäisten arvioiden perusteella tyypillisessä toimistorakennuksessa kiinteistösähkön osuus on 30-50% välillä kokonaissähkönkulutuksesta. Kiinteistösähkö sisältää LVI-laitteiden sähkönkulutuksen, porras- ja aulatilojen sekä pihojen valaistukset, hissit sekä muun muassa mahdollisten räystäskourujen ja ulkoportaiden sähkösulatukset. LVI-laitteiden osuus toimistorakennusten kokonaissähkönkulutuksesta on 30-50% riippuen olennaisesti mm. ilmanvaihtojärjestelmän ilmavirroista, lämmitys- ja jäähdytystehosta, kostutuksesta jne. Kiinteistösähkön osuus on pienempi, kun toimistorakennuksessa ei ole suuria ilmavirtoja eikä jäähdytystä. Toisaalta, jos jäähdytystä ja sähkölämmitystä on paljon voi kiinteistösähkön osuus olla jopa selvästikin yli 50%.

Sähkön mitattu vuosikulutus löytyy energiayhtiön tasauslaskusta.

Sähkönkulutus on joskus ilmoitettu megawattitunteina MWh, joka pitää muuntaa laskuriin sopivaksi yksiköksi kWh lisäämällä lukuun 3 nollaa (1 MWh = 1 000 kWh).

WWF ei suosittele vihreiden sertifikaattien hankkimista, vaan päästöjen kompensoimista Gold Standard -hankkeiden kautta.
WWF suosittelee vaihtamaan vihreiden sertifikaattien hankinnan Gold Standard -kompensointihankkeisiin, kun siihen seuraavan kerran on mahdollisuus, esimerkiksi olemassa olevan sopimuksen päättyessä.

Vihreiden sertifikaattien ideana oli alunperin varmistaa, että sähköä tuotetaan niitä vastaavan verran uusiutuvilla energialähteillä. Yksi sertifikaatti vastaa 1000 kWh vihreää sähköä, jota ovat bioenergialla, vesivoimalla, tuulivoimalla ja aurinkoenergialla tuotettu energia. Erona vihreään sähköön vihreät sertifikaatit ovat tarjonneet mahdollisuuden siirtyä hiilidioksidipäästöttömään energiaan ilman sähkösopimuksen muuttamista. Sertifikaatteja on voinut hankkia kattamaan joko kohteen koko sähkönkulutuksen tai tietyn osuuden siitä. Hankittuja sertifikaatteja vastaavan sähkömäärän hiilidioksidipäästökertoimena käytetään kohteen päästöjä laskettaessa 0 gCO2/kWh. Mikäli vihreiden sertifikaattien määrä kattaa vain osan sähkön kokonaiskulutuksesta, niiden vaikutus huomioidaan hiilidioksidipäästöjen laskennassa ensin taloussähkössä ja sen jälkeen lämmityssähkössä.

Lämmityssähkölle käytettävän päästökertoimen 400 gCO₂/kWh määrittelytapa pohjautuu Euroopan standardikomissiossa valmisteilla olevaan Heating systems in buildings –standardiin, jossa on annettu ohjeita muun muassa rakennusten energiatehokkuuden ja CO₂-päästöjen arvioimiseksi. Standardiluonnoksen mukaan marginaalisen lämmityssähkön CO₂-päästökertoimen määrittely perustuu siihen, että sähkön käytön vähentäminen (tai lisäys) ei vaikuta kaikkiin energiantuotantolaitoksiin samalla tavalla: yleensä perusvoimalaitosten (kuten ydinvoima) tuotanto pysyy samana ja muutos kohdistuu hiililauhdetuotantoon. Näin ollen vuoden keskimääräinen CO₂-päästö ei ole aina soveltuva mitta käytettäväksi. Marginaalinen CO2-päästökerroin voidaan määrittää hiilidioksidipäästöjen arvioimiseksi energian kulutuksen vähentämisen yhteydessä ja sellaisissa tapauksissa, kun energian loppukäyttö tavan ja olosuhteiden puolesta viittaa hiili-intensiivisen energian kuluttamiseen.
Yleisen arvion mukaan pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla rajatuotantona on hiililauhde keskimäärin puolet vuodesta. Muun ajan rajatuotanto jakaantuu yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon (CHP) ja päästöttömien tuotantomuotojen kesken. Yhteistuotanto on keskimäärin useammin rajatuotantona kuin päästötön tuotanto. Näillä arvoilla laskettuna arvio lämmityssähkön keskimääräiselle hiilidioksidipäästölle on 420–470 gCO₂/kWh.